Nainen Paula Poirotin takana

Olen keski-ikäinen alanvaihtaja. Muutama vuosi sitten huomasin että alallani ei riitä töitä, ja vaikka riittäisi, minulla ei riitä fysiikka eläkeikään asti. Päätin opiskella jotain aivan uutta (tai oikeastaan vanhaa, koska olen teini-ikäisestä asti puuhastellut tietokoneiden kanssa), joten lähdin opiskelemaan tietojenkäsittelyä. Logiikkakurssilla tuli vastaan jotain hyvin tuttua: logiikkaruudukko, vihjeistä ja rasteista koostuva pulma, jota en ollut ajatellut vuosikymmeniin. Yhtäkkiä olin taas 80-luvulla, lattialla lehden ääressä, ratkomassa juuri samanlaisia ruudukoita jostain silloin ilmestyneestä pulmatehtävälehdestä. Se muisto oli yllättävän voimakas — pieni asia, joka silti tuntui kuin olisi avannut jonkin vanhan laatikon mielen perukoilta.

Aloin etsiä netistä, löytyisikö vastaavia pelejä nykyaikana. Löysin lopulta yhden ainoan pelin, ja sekin oli suunniteltu ilmeisesti sillä ajatuksella että pelaaja on juuri herännyt koomasta ja vaikeustaso oli suunnilleen samaa luokkaa kuin muistipeli kaksivuotiaalle. Olin pettynyt ja ajattelin, että jonkun pitäisi tehdä tästä kunnollinen versio. Ja sitten tajusin, että se joku voisin olla minä.

Pelin ensimmäinen versio syntyi ohjelmointiharjoituksena, se oli vielä aika alkeellinen ja kömpelö. Se jäi sitten pitkäksi aikaa unohduksiin, niin kuin niin moni hyvä idea usein jää. Mutta jokin siinä ei päästänyt minusta irti. Pikkuhiljaa, ilman että oikein huomasinkaan, alkoi mielessäni muotoutua paikka: pieni, omituinen, lämminhenkinen kaupunki nimeltä Vinkkala. Sillä oli omat asukkaat, omat pienet salaisuutensa ja omituisuutensa.

Jossain vaiheessa Vinkkalaan ilmestyi myös joku, jonka tehtävä oli selvittää sen arvoitukset — etsivä nimeltä Paula Poirot, ja tietysti hänen uskollinen kumppaninsa, Eetu.

Pelin ja kaupungin herättäminen henkiin — oikeasti, sivustolle asti — vaati lopulta vain yhden asian: rohkeuden. Ostin pienen haaveeni verran omaa sivutilaa, rekisteröin nimen ja julkaisin pelin maailmalle.

Jokainen uusi mysteeri, jonka Vinkkalaan kirjoitan, on vähän kuin palanen sitä samaa lattialla istuvaa lasta, joka aikoinaan rakasti logiikkaruudukoita — vain aikuisena, kärsivällisempänä ja hieman ovelampana juonten punojana. Kiitos, että tulet ratkomaan niitä kanssani.

Terveisin Paula Poirotin ja Vinkkalan luoja

Moni kuvittelee, että ratkaisujen, arvoitusten ja jatkuvasti päivittyvän Vinkkalan takana pyörii kokonainen pieni yritys. Ja totta puhuen — kyllä siellä pyöriikin.

IT-osasto vastaa siitä, että sivusto pysyy pystyssä eikä kaadu juuri silloin kun joku on ratkaisemassa viikon jännittävintä mysteeriä. Ohjelmistokehittäjä vastaa pelin ja sivujen toteutuksesta. Graafinen osasto suunnittelee jokaiselle jutulle omat kuvituksensa ja huolehtii, että Vinkkala näyttää yhtä aikaa viehättävältä ja hieman epäilyttävältä. Käsikirjoitusosasto keksii juonet ja vihjeet, ja varmistaa, ettei syyllinen ole liian ilmeinen — eikä liian mahdoton. Markkinointiosasto huolehtii Facebook-päivityksistä ja miettii, miksi juuri tämä postaus ei tavoittanut ketään. Ja tietysti on vielä testausosasto, joka pelaa jokaisen arvoituksen läpi ennen julkaisua varmistaakseen, että se on sopivan vaikea muttei mahdoton.

Kokouksia näiden osastojen välillä pidetään usein. Yleensä kahvitauon merkeissä ja yleensä yksin.

Koko tämä vaikuttava organisaatio — IT, ohjelmistokehitys, graafinen suunnittelu, käsikirjoitus, markkinointi ja testaus — sisältää vain yhden keski-ikäisen naisen, joka välillä jättää ruokatunnin pitämättä, koska "vielä yksi vihje pitää keksiä ennen torstaita."

Eetu-kissan oikean elämän alter egot toimivat virallisina laadunvalvojina. He eivät oikeastaan tee yhtään mitään, mutta valvovat sitä erittäin tärkeän näköisinä.